Helsinki Seagulls otti seurahistoriansa ensimmäisen Suomen mestaruuden – Karhubasket tylysti kanveesiin heti kättelyssä

Koriksen Suomen mestaruus palasi pääkaupunkiin 25:n vuoden tauon jälkeen, kun Helsinki Seagulls nappasi seurahistoriansa ensimmäisen Pantteripatsaan kaatamalla finaalissa puolustavan Suomen mestarin Karhubasketin 4-2. Edellisen kerran Suomen mestaruus tuli Stadiin Torpan Pojille vuonna 1998.

Helsinki Seagulls tyrmäsi Karhubasketin heti. Ei mitään epäröintiä, maximum attack heti, aivan mieletön paine pakissa ja hyökkäyksen liike aivan jumalaista. Karhun tankki oli ymmärrettävästi täysin tyhjä ja mestaruus taputeltiin jo ensimmäisen puoliskon aikana kun Seagulls iski 38-16 johtoon. Puoliajalle mentiin lukemissa 48-26 ja jokainen tiesi tasan tarkkaan, että kamppailu mestaruudesta oli ohi. Helsinki Seagulls pelasi koko kauden parhaimman puoliskonsa tärkeimmällä mahdollisella hetkellä, ottelun lopputulos oli kosmetiikkaa, mikä se sitten olikaan.

Kymmenen vuotta nuori helsinkiläisorganisaatio on satsannut toimintaansa miljoonia, kiitos Kulvikien omistajaperheen. Vielä tätä kautta ennen joukkue ei ollut voimakkaista satsauksista huolimatta yltänyt finaaleihin kertaakaan. Stadilaisten pelaajahankinnat keskittyivät aiempina vuosina liialti ja liian moneen kalliiseen suomalaisiin, kun mestaruusreseptin yksinkertainen ydinasia on satsata kahteen, mielellään kolmeen kovaan jenkkiin ja vetää yksi halvempi lottopelaaja sisään.

Tälle kaudelle strategia muutettiin, osin harkitusti, osin pakotetusti suomalaisvanhusten eläköityessä. Seagulls nappasi mestaruuksia voittaneen Rene Rougeaun ja vähemmän yllättäen sama kaveri oli finaalien MVP, joka teki viimeisen finaalin lopussa ratkaisukoreja poraamalla väkisin reiät kotijoukkueen puolustukseen. Kun muutkin jenkkivalinnat napsuivat, liigan paras sisäpelaaja Edosomwan, loistava go-to-guy Carroll ja samaan aikaan suomalaisten rooli sopivan suuri, ei mikään voinut lopulta estää stadilaisten mestaruutta. Okko Järvi oli finaaleissa loistava, hieman vajavaisena polvikatiskan kanssa pelannut Antti Kanervo nasautteli isoja heittoja ja nuori Lassi Nikkarinen pystyi täyttämään takamiehen saappaat vähintääkin hyvin. Nikkarinen iski neljännen finaalin ratkaisseet vaparit kylmästi sisään, monella olisi voinut käsi täristä paljonkin enemmän.

Karhubasketin pitkä eurokausi söi kenties osan mehuista kauden aikana, niin väsynyttä oli lopulta kauhajokisten taistelu vaikka varmasti kaikkensa antoivat ja ylsivät viidennessä finaalissa aina jatkoajan kautta voittoon asti. Seagullsien kova paine söi yksinkertaisesti Karhubasketin elävältä. Paljon vartijana ollut Cameron Jones kyllä väläytteli, mutta usein hieman liian myöhään, Jonesin tankista oli yksinkertaisesti bensa loppu. Karhubasketin Pattersonin loukkaantuminen neljännessä finaalissa oli kenties lopullinen isku mestaruuden uusimiselle, rotaatio kävi liian pieneksi ja kokemattomille kavereille tuli liian suuri vastuu finaaleissa.

Ehdottomasti yksi suurimmista sankareista on stadilaisten Timo ”Timi” Heinonen, joka koppasi hurjan pitkän uransa ensimmäisen mestaruutensa. Heinonen pelasi ensimmäiset liigapelit jo 90-luvulla ja Pantteripatsas on onnistelut välttelemään ikitaistelijaa jo lähes 25 vuoden ajan. 41-vuotias Heinonen pelasi loistavat finaalit ja etenkin kakkosfinaalissa mies oli koko kentän paras. Samaan yhteyteen on pakko mainita myös yksi Suomen pitkäaikaisimmista joukkueenjohtajista, Mikko ”Daddy” Vilke, joka pääsi nostamaan Pantteria lähes 30 vuoden tauon jälkeen.

Kauhajoella mestaruuksia napannut Jussi Laakso valmensi tällä kertaa stadilaiset mestaruuteen ja siirtyy melkoisena voittajana muualla valmentamaan. Päävalmentajavastuun ottaa kakkoskoutsina pitkään toiminut Vesa Vertio.

[aces-casinos-4 items_number=”3″ external_link=”1″ category=”” items_id=”2140,2029,1818″ game_id=”” order=”DESC” orderby=”rating” title=””]