Viime vuosina paljon keskustelua herättänyt urheilun palkkatasa-arvo on ollut melkoista höpöpuhetta ja haaveilua vailla mitään realiteetteja. Etenkin jääkiekkoon liittyneessä palkkatasa-arvokeskustelussa ei ole mitään järkeä monestakaan syystä. Ensinnäkään huippu-urheilu ei ole koskaan tasa-arvoista eikä sen palkkaus, ei vaikka kaikki tädit tai sedät niin haluaisivat. Toisekseen naisten jääkiekon yleisökeskiarvot ovat niin surullista luettavaa ettei niillä voi olla mitään yhteyttä palkanmaksuun.
Fiksuin tapa nostaa urheiljoiden palkkoja on ostaa lippuja otteluihin. Jostain kumman syystä etenkään naisia ei tunnu kiinnostavan ostaa lippuja naisten urheilutapahtumiin, ei vaikka sosiaalisen median kannanotoista voisi näin päätellä. Palkkaa pitäisi saada enemmän, mutta mitään sen eteen ei olla valmiita tekemään. Ja sitten niihin oikeisiin lukuihin ja katsojakeskiarvoihin alla.
[aces-casinos-4 items_number=”3″ external_link=”1″ category=”” items_id=”858″ game_id=”” order=”DESC” orderby=”rating” title=””]
[aces-casinos-4 items_number=”3″ external_link=”1″ category=”” items_id=”673″ game_id=”” order=”DESC” orderby=”rating” title=””]
Naisten jääkiekon SM-Liigan yleisökeskiarvo on tällä hetkellä 69 ehkä maksanutta katsojaa per ottelu, kun miesten SM-liigan katsojakeskiarvo on 4146 varmasti maksanutta katsojaa per ottelu. Naisten otteluiden 69:n ihmisen katsojakeskiarvo tarkoittaa sitä ettei edes pelaajien perheitä kiinnosta naisten ottelut.
Näillä yleisökeskiarvoilla ei päästä edes miesten mutasarjojen katsojakeskiarvoihin. Näistä luvuista voi vetää vain ja ainoastaan yhden johtopäätöksen: naisten jääkiekko ei tule tarjoamaan mahdollisuutta ammattiin koska se ei kiinnosta edes pelaajien sukulaisia.
