NBA:n Itäisen konferenssin kymmenen kärki selvillä

Sijoilta 5.-10. löytyvät Toronto Raptors (40 voittoa), Atlanta Hawks (40 voittoa), Philadelphia 76ers (39 voittoa), Charlotte Hornets (38 voittoa), Miami Heat (38 voittoa) ja Orlando Magic (38 voittoa). Näiden joukkueiden kesken on kaksi suoraa playoff-paikkaa jaossa. Kun kymmenenneksi sijoittuneelle joukkueelle heltiää viimeinen paikka play-in-turnaukseen ja sijalla 11. olevalla Chicago Bullsilla on kasassa vain 29 voittoa 11 kierrosta ennen runkosarjan päätöstä, tarkoittaa se, että kaikki yllä mainitut joukkueet tulevat vähintäänkin tämän takaportin kautta taistelemaan playoff-paikasta. Kuuden joukkoon pääseminen ja sitä myötä suora playoff-paikka on kuitenkin kaikkien näiden joukkueiden tähtäimessä. On mahdollista, että vasta viimeisen kierroksen jälkeen nähdään tuleva playoff -ja play-in-kaavio.

Itäinen konferenssi on jo useamman kauden putkeen ollut pitkälti kahtia jaettu. Play-in-turnauksesta ulos jäävät joukkueet, eli sijoille 11.-15. sijoittuneet, ovat tippuneet kyydistä jo varhaisessa vaiheessa runkosarjaa. Niin kävi nytkin. Ainoa kilpailu käydään siinä, kuka pystyy pitämään joukkueidensa tähdet parhaiten eri verukkeilla pois kentältä, jotta lopullinen sijoitus on mahdollisimman huono ja mahdollisuudet kesän varaustilaisuuden korkeaan varaukseen mahdollisimman suuret.

Konferenssin perää pitää tällä hetkellä Indiana Pacers, joka jäi yhden voiton ja yhden terveen akillesjänteen päähän mestaruudesta viime kaudella. Puhun siis tietysti Tyrese Haliburtonin viime kauden finaalien seitsemännen pelin loukkaantumisesta, joka pitää Pacers-pelinrakentajan koko kauden sivussa. Ilman Haliburtonia Pacers tiesi, että mestaruudesta on turha lähteä haaveilemaan, joten porukka on lasketellut tämän kauden konferenssin hännillä, kärkivaraus mielessään. Joukkueen toinen tähti, Pascal Siakam, on onnistuttu piilottamaan myös teennäisten loukkaantumisten takia kokoonpanosta kauden edetessä. Mikäli Pacers ”onnistuu” pitämään jumbosijansa, saavat he isoimmat prosentit ykkösvaraajan arvontaan. Jos Pacers onnistuu nappaamaan esimerkiksi Cameron Boozerin, AJ Dybantsan tai Darryn Petersonin varaustilaisuuden kärjestä, on tulevaisuus rata-autoilun kaupungissa kirkas. Haliburtonin palatessa joukkue voidaan laskea taas jopa mestariehdokkaaksi hyvinkin nopeasti.

Koska kymmenen kärki on selvä, voidaan runkosarjan spekulointi päättää tähän ja siirtää katseet tulevaan pudotuspelikevääseen. Löytyykö Lännen valtiaalle, Oklahoma City Thunderille haastajaa täältä konferenssista?

Ikäväkseni voin sanoa, että tuskin löytyy. Idän neljän kärki on kuitenkin esiintynyt edukseen ja erottunut selkeästi muista konferenssin joukkueista, sieltä se haastaja löytyy, jos on löytyäkseen. Uskallan sanoa varmaksi, että tämän konferenssin finalistit ainakin löytyvät nimenomaan runkosarjan top 4-osastolta. Nämä joukkueet ovat siis Detroit Pistons, Boston Celtics, New York Knicks ja Cleveland Cavaliers. Otetaan seuraavaksi kiinni näihin organisaatioihin.

Positiivisesti yllättäneen ja konferenssin runkosarjavoittoon marssivan Detroit Pistonsin tarina on mielenkiintoinen. Vielä toissa kautena Pistons sivusi NBA:n kaikkien aikojen pisintä häviöputkea, hävitessään käsittämättömät 28 peliä putkeen kauden ensimmäisellä puolikkaalla. Tuona kautena Pistons keräsi vaivaiset 14 voittoa kokonaisuudessaan. Satumaista on se, että tällä kaudella Itää dominoineen Pistonsin kolme tärkeintä pelaajaa olivat myös kaksi vuotta sitten avainroolissa, kun joukkueen yli käveltiin illasta toiseen. Syyttävät sormet silloin osoittivat muun muassa Cade Cunninghamin, Jalen Durenin ja Ausar Thompsonin suuntaan, jotka taas ovat olleet tämän kauden avaintekijät Pistonsin menestyksessä.

Joukkue nojaa pitkälti ennen kaikkea pelinrakentajaansa Cade Cunninghamiin, jonka seura varasi 2021 varaustilaisuuden ensimmäisenä nimenä. Cunninghamin potentiaali tiedettiin jo joukkueen aikaisempina, heikompina vuosina, tällöin Cunningham taisteli yksin yksittäisiä voittoja läpimädälle joukkueelleen. Nyt tänä kautena viimeistään mies on pystynyt täyttämään odotukset ja potentiaalinsa. Paitsi että pisteitä ja syöttöjä tulee liukuhihnalta, on miehessä myös johtajan ja suunnannäyttäjän luonnetta, joka on potkinut Pistons-ryhmää tällä kaudella eteenpäin ja koviin tekoihin. Cunninghamin ollessa seuran Batman, hänen Robininaan toimii sentteri Jalen Duren, joka on tehnyt läpimurtonsa senttereiden eliittiin tämän kauden aikana. Lähes 20:n pisteen tupla-tuplan keskimäärin operoiva 22-vuotias on tärkeä palanen tässä ryhmässä, kun se ottaa askelia kovaan tahtiin kohti menestystä. Tässä uudelleensyntyneessä, pirteässä joukkueessa potentiaali on valtava ja on selvää, että se tulee taistelemaan Larry O’Brien-pystistä tällä vuosikymmenellä. Nuorelle ja verrattain kokemattomalle nipulle sitä ei ole kuitenkaan vielä tällä kaudella tulossa.

Toissa kauden mestari Boston Celtics on monen papereissa Idän voittajasuosikki. Se sai viime kevään playoffeissa loukkaantuneen, tähtipelaajansa Jayson Tatumin takaisin lasaretista pari viikkoa sitten. Akillesjännevammasta ja leikkauksesta toipunut Tatum on tullut ihan pirteästi takaisin, mutta pelaamattomuus ja pitkä sairasloma on jonkin verran näkynyt otteissa ensimmäisissä peleissä. Ja se on inhimillistä se. Jos Tatum pääsee kiinni edelliskausien vireeseen, on Celticsissä ainekset finaaleihin ja parhaassa tapauksessa eväitä haastaa OKC Thunderia. Tosipelien alkuun on kuitenkin vain noin kolmisen viikkoa, tuleeko se liian nopeasti Tatumille? Ehkä.

Siksi katseet kääntyykin kenties elämänsä kautta pelaavaan, toissa vuoden finaalien MVP-palkinnon pokanneeseen Jaylen Browniin. Pitkälti Brownin ansiosta Celtics keikkuu Idän kakkossijalla tällä hetkellä. Mies on tiputtanut kuuteen otteluun tällä kaudella yli 40 pistettä ja ollut puolustuspäähän erinomainen.

Kesken kauden Chicago Bullsista siirtynyt montenegrolaissentteri Nikola Vucevic tuo kokemusta, kokoa ja taitoa korin alle, joskin on tällä hetkellä sormivamman takia sivussa. Liigan parhaita pelinrakentajia illasta toiseen pimentävä Derrick White on luotettavuutensa osoittanut molempiin suuntiin kenttää. Kun Tatum, Brown, Vucevic ja White saadaan terveinä samaan aikaan kentälle, tulee vastustajien hyökkäys varsinkin olemaan isoissa vaikeuksissa.

Puhtaasti järjellä ajateltuna sekä tilastoihin ja NBA-asiantuntijoihin nojaten, olisi Celtics järkevin valinta julistaa tämän konferenssin ykköseksi ja finaalivastustajaksi Thunderille. Mutta erotutaanpa joukosta ja argumentoidaan tähän vastaan. Oma valintani tämän konferenssin voittajaksi ja Thunderin finaalivastustajaksi on New York Knicks.

 
Perustellaan asia tiivistetysti. Tom Thibodeaun saavuttua Manhattanille kaudella 20-21 Knicksin peli on mennyt eteenpäin valtavasti. Viime kausina se on ottanut aina seuraavan stepin ja alkaa pikkuhiljaa hipomaan täydellisyyttä. Kaksi edellistä kautta Knicks on törmännyt Indiana Pacersiin, mutta nyt Pacers on ulkona. Viime kauden päätteeksi Thibodeau sai kuitenkin lähteä, ilmeisesti pelaajien aloitteesta, ja pääkäskijän paikan otti kokenut ja meritoitunut Mike Brown. Tällä hetkellä näyttää siltä, että juuri Brown on oikea mies jatkamaan Thibodeaun alkuun saamaa projektia. Brown tuo mukanaan myös tarvittavaa voittamisen kulttuuria, hänellä on vyöllään neljä mestaruutta apuvalmentajana ja hänet toimi muun muassa Steve Kerrin oikeana kätenä Golden State Warriorsin kolmena viimeisimpänä mestaruuskautena. Ensimmäisen sulan hattuun Brown otti Knicksin peräsimessä jo loppuvuodesta, kun se johdatti manhattanilaiset NBA-Cupin voittoon.

Knicksin menestys nojaa kahteen tähtipelaajaan, pelinrakentaja Jalen Brunsoniin ja dominikaanisentteri Karl-Anthony Townsiin. Pieni ja väkkärä Brunson on liigan parhaita heittäjiä ja pelintekijöitä, Towns taas liigan paras heittävä iso mies. Viime kaudeksi Knicksiin treidattua, vuoden 2015 varaustilaisuuden ykkösnimeä, Townsia pidetään kaikkien aikojen parhaana kolmosten heittäjänä pelipaikallaan. Häntä ei juuri kukaan sentteri liigassa pysty viivan takana puolustamaan. Tämän kylkiäiseksi mies on meritoitunut levypallojen saalistaja. Knicksiin saavuttua mies kertoi, että vain mestaruus kelpaa manhattanilaisryhmälle.

Kun Brunsonin ja Townsin johtaman avausviisikon täydentää O.G. Anunoby, Mikal Bridges sekä Josh Hart, on paletti Knicksillä hyvällä mallilla ja eväät kohdillaan hallita tätä konferenssia pudotuspelivaiheessa. Mestaruusikkuna on nyt auki, jos Knicks finaaleihin menisi ja onnistuisi siellä nappiin, olisiko Thunder kaadettavissa? Nään, että vain Knicks ja Celtics voisivat siihen pystyä.

Viimeinen, varmasti suoran pudotuspelipaikan nappaava joukkue on Cleveland Cavaliers. Joukkue, josta viimeistään James Hardenin tulon myötä ei puutu ainakaan hyökkäysosaamista. Mutta viimeiset kolme kautta putkeen helposti playoffeihin selvinnyt ryhmä ei ole näinä kausina ollut lähelläkään edes konferenssifinaali-paikkaa. Varsinkin viime kaudella Idän runkosarjan näytöstyyliin voittanut Cavs oli iso pettymys playoffeissa.

 
Tuleva Hall of Famen jäsen, James Harden kaikesta erinomaisuudestaan huolimatta ei ole koskaan urallaan yltänyt kevään playoffeissa parhaimpaansa ja hänen puolustuspelaamisensa on ajoittain hyvinkin ailahtelevaa. Onko hänkään sitten se oikea palanen, jota Cavs tarvitsee? Korinteko-osaamista kun joukkueessa ennen Hardenia oli jo riittämiin. Itse olisin satsannut johonkuhun puolustuspään osaajaan, pisteitä Cavaliersia vastaan kun tiputellaan illasta toiseen hurjalla tahdilla, jopa heikoimpien joukkueiden toimesta. Hardenin, Donovan Mitchellin ja Evan Mobleyn johdolla Cavaliers tulee varmasti tekemään tuhoja koviakin puolustuksia vastaan, mutta keväällä oman puolustuspelaamisen korostuessa, en näe mitenkään tätä ryhmää taaskaan konferenssin semifinaaleja pidemmällä.