Ne olivat sellaiset finaalit sitten tänä vuonna. Yleisöönmeneviänotteluita kylläkin, mutta pelillisesti varsinkin San Antonio Spursin esitykset neljänsillä quartereilla. En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa.
Tällaiset sulamiset eivät kuulu NBA-finaaleihin
Juuri Oklahoma City Thunderin dynastian pysäyttänyt joukkue unohti yhtäkkiä, miten pallo käyttäytyy. Spurs hävisi viidestä finaaliottelusta kolme sellaista ottelua, missä sen olisi pitänyt käyttää vain hyökkäyskellot loppuun neljännellä neljänneksellä. Ei olisi tarvinnut ottaa edes heittoja.
Spursin sulamiset ja varsinkin kaksi viimeisintä niistä olivat sellaisia, mitä en ole koskaan todistanut NBA:ssa. Raaka totuus tuli ilmi. Spurs ei ollut vielä valmis voittamaan. Ei siis edes lähelläkään. He eivät olisi saaneet neljää voittoa edes tyhjällä kentällä tässä viimeisen pariviikkoisen aikana.
Ne unettomat yöt ja temppuilevat vatsat paistoivat pelaajien kasvoilta. Nyt oli liian iso pala haukattavaksi nuorelle ja kokemattomalle ryhmälle.
Finaalisarjan 20:stä neljänneksestä Spurs oli parempi noin 15:ssa. Mutta kun häviät ne viisi neljännestä vähintään 20:llä pisteellä, ei auta, että olet ollut muissa inasen parempi.
Pelillisesti puolet tai 3/4 osa peleistä oli ihan laatupalloa. On sitä huonompaakin nähty. Mutta se, että pääsee NBA-finaaleissa todistamaan kolme peliä putkeen, kuinka reilu 55 miljoonaa taalaa kaudesta repivällä ykköspelinrakentajalla ei pysy pallo kädessä edes esikoululaisen tasolla ratkaisuhetkillä, on ennennäkemätöntä.
Esimerkiksi nelospelin voittoon Spursille olisi riittänyt se, että ”läpiajoon” 10 sekuntia ennen pelin loppua johtoasemassa karannut Fox olisi hölkännyt pallon kanssa kohti sivurajaa ja napannut sen kahteen käteensä ja pitänyt siitä kiinni.
Nämä olivatkin viimeiset NBA-finaalit mitkä De’Aaron Fox pelaa aloittavana pelinrakentajana. Ei riitä.
Uskomattomat Jalen Brunson ja O.G. Anunoby
Hattu nousee sen sijaan korkealle Knicksin Jalen Brunsonille. Aivan uskomaton finaalisarja. Virheetön ja erheetön jokaisen pelin ratkaisuhetkillä. 188 senttinen, eli NBA mitoissa kääpiökokoinen pelinrakentaja dominoi jokaisella osa-alueella. Varsinkin kaaren sisällä ja korin alla. Edes 224 senttinen Wembanyama ei pystynyt Brunsonin tappavia layupeja ja floatereita pysäyttämään korin alta.
Ratkaisevaan otteluun 45 pistettä ja MVP-pysti ansaitusti kotiin. Toinen mestaruuden pääarkkitehti oli britti O.G. Anunoby. Yksi sarjan parhaita puolustajia kunnostautui finaaleissa myös pisteenteossa ja ratkaisi esimerkiksi nelosmatsin huikella putbackillaan.
Jos minulle olisi ennen finaaleja joku tullut sanomaan, että Knicks marssii mestaruuteen ilman Karl-Anthony Townsin apuja, olisin soittanut valkotakkiset hakemaan kyseisen ihmisen. Townsilla ei ollut mitään annettavaa hyökkäyspäähän ja näin pisteidenteko jäi liikaa Brunsonin ja Anunobyn vastuulle. Mutta mitä vielä, miehet vastasivat huutoon tällä tavalla ja nyt Madison Square Gardenin katonrajaa tulee koristamaan uusi mestaruusviiri ensimmäistä kertaa 53 vuoteen.
Kirjoitin kolmisen kuukautta takaperin siitä, kuinka vastoin muiden ”asiantuntijoiden” ennustuksia näen Knicksin Idän vahvimpana joukkueena yli Celticsin ja Pistonsin muun muassa. Sekä joukkueena, josta olisi vastusta mahdollisessa finaalissa OKC Thunderille.
Nyt pystyy onnellisesti toteamaan, ettei aivan hakoteillä oltu. Eikä Knicksin erinomaisuus tullut yllätyksenä. Yllätyksenä tuli enemmänkin se, miten se onnistui mestaruuden kairaamaan, nimenomaan ilman Townsin huippuonnistumisia. Laskin kuitenkin hyvin paljon Knicksin mahdollisuudet Townsin varaan Brunsonin ohella.
Koripallossa muun urheilun tavoin parempi voittaa aina. Nyt se kirpaisee sanoa, koska Spurs oli 80% tästä sarjasta pelin päällä ja suvereenisti parempi, mutta oikeat pelimiehet ja voittajat tulevat esiin silloin, kun ottelut ratkaistaan. Knicks teki niin. Vaikka Spurs ei tosiaan tullut edes paikalle neljänsiin neljänneksiin. Mutta se ei ole Knicksin syy, he hoitivat osuutensa.
Spursin hieno kausi viemäristä alas
Spursin sietää sen sijaan hävetä. Vaikka kuinka hieno ja onnistunut kausi tähän asti olikin. Koska ihan oikeasti. 2 metrin syötöt 5 metriä ohi, vapaaheitot ohi, levypallojen rähmäystä tilanteissa, jossa vastustajia ei ole viittä metriä lähempänä. Spursin tähtipelaajat eivät osanneet pomputtaa edes palloa muuta kuin kenkiensä kärkeen ratkaisuhetkillä.
Tällä joukkueella ei ole mestaruuksia tiedossa. Varsinkin tämän finaalisarjan jättämän trauman jälkeen. Wembanyaman ja Dylan Harperin ympärille pitää nyt kerätä kasa sellaisia pelaajilla, joilla kasvaa rintakarvat. Muut eivät kuulu NBA-finaaleihin. Hirveätä katsottavaa koko muulta joukkueelta.
Spursilla oli nyt sellainen sauma, jota se ei tule muutamaan vuoteen uudestaan saamaan. Se tekee tämän finaalisarjan töhrimisestä entistä karvaamman nieltävän. Koska Oklahoma City Thunder edes vähän paremmalla terveystilanteella tulee menemään Lännestä finaaleihin seuraavat pari vuotta vähintään. Siinä voivat Foxit ja Castlet imeä sitten seuraavat kesät oppia, mitä koripalloilijalta NBA-finaaleissa vaaditaan.
Tässä ajassa Spurs ehtii toivottavasti heistä hankkiutumaan eroon ja rakentaa joukkueen sellaiseksi, millä kehtaa sitten tulevaisuudessa hakea revanssia tästä. Mutta muutoksia ja itsensätutkimista tarvitaan. Ja isosti.
Tällä hetkellä ei ole kommentteja.Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!