Vuosi 2024 jää suomalaiseen urheiluhistoriaan synkkänä lukuna.

Valopilkut olivat vähissä. Harvoihin tähtihetkiin lukeutuvat Lukas Hradeckyn menestys jalkapallon Bundesliigassa, Harri Heliövaaran nelinpelimestaruus Wimbledonissa sekä Aleksander Barkovin tähtihetket Florida Panthersin Stanley Cup-riemussa.

Myös Helmareiden ja Pikkuhuuhkajien EM-kisapaikat olivat hienoja saavutuksia. Tosin miesten maajoukkueen Huuhkajien nollapistesaldo Kansojen liigassa jätti futissyksystä ilmoille alakulon.

Kun suomalaisesta urheiluvuodesta puhutaan, ei voi olla päivittelemättä Pariisin olympiakisojen nollamitalisaldoa. Mitalittomuus oli kaksissa aiemmissakin kesäolympiakisoissa pienestä kiinni, mutta nyt ei nähty yhtään venymistä kolmen joukkoon.

Olympiakomitean puheenjohtajan paikalta väistynyt Jan Vapaavuori kehtasi vielä arvostella mediaa viimeisessä puheessaan tehtävässään. Se oli surullinen esimerkki huonon häviäjän mentaliteetista.

Myös suomalainen jääkiekko kyykkäsi. Naisten maajoukkue voitti MM-pronssia, mutta miesten maajoukkue jäi MM-kisoissa kahdeksanneksi.

Suomi hävisi kisoissa jopa Itävallalle. Britannia sentään pelasti Suomen jatkopaikan otettuaan Itävallasta voiton.

Formula ykkösissä Valtteri Bottas ei saavuttanut yhtään pistettä. Kauden päätteeksi varmistui, ettei Bottas ole ensi kaudella mukana kilpakuljettajien joukossa. Edellisen kerran F1:ssä vietiin kausi läpi vailla suomalaisia 1988.

Suomalaisen urheilun ei voi sanoa voivan hyvin. Jotain tehdään väärin, jos käytettävissä olevilla resursseilla ei voiteta kesäolympiakisoissa yhtään mitalia.

Suomen heikko menestys Pariisin kisoissa oli iso puheenaihe myös Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.