Hölmölä on taas pistänyt parastaan tänä kesänä.
Ruotsissa ja Norjassa kaikki paremmin
Jäät ja lumet kun Suomessa sulavat, on tyypillisesti marraskuuhun asti hyvinkin hiljaista urheilun saralla. Ainakin positiivisten asioiden tiimoilta.
Suomalaisten tiedotuskanavien isoimmat lööpit ovat pääosin keskittyneet vain dokaaja-Nellan bongailuun ja poliitikkojen festaritottumuksiin. Juuri kun päästiin pääsiäisestä ja Mietaan mämmin syönnistä taas kertaalleen yli. 5 euron suklaalevyistä puhumattakaan.
Toista se on muissa Pohjolan maissa. Ruotsi ja Norja esimerkiksi ovat kunnostautuneet maailman kärkimaiksi talviurheilun lisäksi myös kesälajeissa. Heidän otsikot kertovat maidensa urheilusankareista ja menestyksistä.
Ruotsi ja Norja dominoivat jo hyvää vauhtia yleisurheilukenttiä ja parhaiten nämä rakkaat Skandi-naapurit ovat nousseet pinnalle jalkapallon MM-viheriöillä. Molemmat alkulohkoista kirkkaasti jatkoon ja jälkimmäinen nyt jo puolivälierissä.
Suomessa sen sijaan otettiin alkukesästä tukkaan turhissa harjoituspeleissä Saksalta ja Unkarilta yhteismaalein 6-1 ja lähdettiin hyvillä mielin kesälaitumille. Valmistautuminen kohti syksyistä Nations Leaguen Ä-sarjaa näyttää olevan siis hyvässä vauhdissa.
Tuskinpa päästään kahden vuoden päästä pelattaviin EM-kisoihinkaan, vaikka sinnekin nykyään Euroopan 35:stä itsehallinnollisesta maasta 32 pääsee. Ikävää, että Suomi yhdessä Gibraltarin ja Vatikaanivaltion ohella jää taas rannalle ruikuttamaan.
Mutta eihän meiltä, tuhansien järvien ja jäätikköjen runtelemalta maalta voi odottaa mitään niinkin kesäisessä lajissa, mitä jalkapallo on.
Jotain kuitenkin länsinaapureissa tehdään oikein meihin nähden.
Ehkä siellä arvostetaan urheilua eri tavalla? Urheilu on siellä kasvatuksen peruspilari. Siellä tuskin nauretaan niille pikkupojille- ja tytöille, jotka mainitsevat ammattiurheilijan olevan haaveammatti palomiehen tai eläinlääkärin sijaan.
Siellä katsomot lajista ja sarjatasoista riippumatta täyttyvät urheilufanaatikoista. Ja lippujen hinnat ovat sellaiset, minkä pystyy maksamaan joku muukin kuin kansanedustaja tai somejulkkis.
YLE:ltä vahvaa suorittamista
Suomessa ei arvosteta urheilua. Tästä hyvänä esimerkkinä myös muun muassa YLE:n MM-kisastudio.
Urheilu ja jalkapallo on jäänyt sivusuun. Enempi ollaan keskitytty kisojen ilmastopäästöihin ja ihmisten kierrätystottumuksiin.
Studioissa ja selostuskopeissa on ihmisiä, jotka eivät seuraa kyseistä lajia edes Perus-Penan vertaa.
En edes jaksa ja viitsi koota tähän mitään top 10 hasseja tähän mennessä, mitä YLE:n väki on tähän mennessä päästellyt tai tietämättömyyttään jättänyt mainitsematta, mutta huh heijaa, että saa hävetä suomalaisen valtamedian urheilutuotantoa.
Ruotsissa ja Norjassa naurettaisiin, jos vain ymmärtäisivät kieltä. Näin surkealta jalkapallomaalta, mitä Suomi on, pitäisi muutenkin evätä oikeus edes tehdä lähetyksiä tästä lajista, kun ei kukaan mistään mitään tiedä.
Onko Suomi Euroopan surkein yleisurheilumaa?
Yleisurheilussa puolestaan katseita aletaan pikkuhiljaa kääntämään syksyn EM-kisoihin. Sinne Suomella on lähettää ehkä kolme mitaleista taistelevaa urheilijaa. Ja näin Paavo Nurmi kääntyy taas haudassaan.
Suomalaismedioiden ja etenkin YLE:n ja heidän asiantuntijoiden mielestä kaikki on kuitenkin hyvin mallillaan! Puhutaan, kuinka Lotta Harala (ei mitään Lotalta pois) on käytännössä varma tuleva mitalisti ollessaan Euroopan rankingin sijalla 16. tällä hetkellä.
Ei hyväksytä realiteetteja. Kiekkonaiset, Wilma Heltelä (aka Murto) ja Alisa Vainio ovat tasan ainoat, joilla on edes pieni sauma mitaliin. Näistäkin todennäköisesti vain Alisa on se, kuka mitskun nappaa.
Miesyleisurheilijoita taas on vaikea nimetä edes yhden käden sormien vertaa. Paavo Nurmi Gamesissa katselin miesten kiekkoa, jossa paras suomalainen hävisi vaan 20 metriä ruotsalaisille. Onkohan hän (nimeä en muista) kenties Suomen miesten ykkös-mitalitoivo? Varmaan.
Nuorissa on toivo – vai onko?
Alaspäin mennään kuin lehmän häntä. Sentään jääkiekossa ja yhdistetyssä vielä pärjätään. Koripallossa ja lentopallossa ei onneksi olla täysin nolattu itseämme, kiitos yläkanttiin sujuneen viime vuoden. Maailman valtalajeissa, golfissa ja tenniksessä, on nähty valonpilkahduksia. Voitaisiinko edes näitä lajeja vaalia ja pitää huolta siitä, että menestystä tulisi vielä jatkossakin?
Vaatii tietysti sen, että tämä nykyinen löllösukupolvi saataisiin liikkeelle. Ylös sieltä tablettien äärestä.
Pojat ja tytöt pelaamaan pihapelejä. Leikkimään. Mielellään paljain jaloin. Luomaan kaverisuhteita urheilun kautta. Niinkuin muissa, terveissä maissa tehdään.
Investoidaan jatkossa vaikkapa ne 12-vuotiaiden tekopenisaskartelukerhojen eurot lasten ja nuorten liikuntaan. Voisi olla jokseenkin hyödyllisempää?
Pitäkää huolta nyt te, joilla on ne polvekorkuiset kultakimpaleet käsissä omasta tahdostanne, että saatte heidät liikkeelle ja liikunnan pariin. Muuten se on vuodesta toiseen meidän Suomemme, joka katselee vierestä, kun muut maat menee ohi kaikessa.
Me jäämme jatkossakin aina katsojan rooliin, sipsipussien ääreen kotisohvalle. Seuraavatkin 20 vuotta siellä TV:ssä tuulettelee taas Ruotsin ja Norjan, tämän päivän 5-10 vuotiaat, lapsukaiset. Todennäköisesti siihen samaan aikaan meidän tiktoksateenkaari-jälkeläiset ovat Manskulla makaamassa.
Kaksi eri valintaa. Sinulla on omasi. Valitse viisaasti.
Suomalaisen urheilun puolella seisten,
Sporttitohtori.
Tällä hetkellä ei ole kommentteja.Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!