HIFK:n tähtipelaaja Joonas Raskilla lähti lapasesta Helsingin yössä, se tuntuu olevan kiistaton fakta, niin selkeä oli tuoreen avioparin ulostulo (alla) Raskin touhuista. HIFK on tilanteen johdosta todella haastavassa paikassa, pitää reagoida, ei voi alireagoida, ei voi mielestäni myöskään ylireagoida. Mitä tahansa HIFK nyt päättää, paskaa sataa ja siihen toki HIFK on vuosien varrella tottunut.

Maailma on muuttunut

HIFK:lla, jos jollain, on kokemuksia pelaajiensa lapasesta lähteneistä vapaa-ajan toiminnoista. HIFK suojeli supertähteään Jere Karalahtea kerta toisensa jälkeen, niin pitkään että siitä kärsivät jo kaikki, niin seura kuin Karalahtikin. Jerellä oli ikään kuin hiljainen mandaatti touhuilla jään ulkopuolella mitä touhuilee, kunhan pelaa hyvin. Elimme tuolloin erilaista aikaa, erilaisilla säännöillä. Jokainen virhe ei päätynyt jonkun kameraan tai someen, hankalatkin asiat pystyttiin hoitamaan aikuisten kesken kasvotusten, kaikesta ei ollut tarvetta huutaa julkisesti ja ihmisten virheitä kohtaan tunnettiin armeliaisuutta. Jos tuota aikaa oltaisiin eletty nykyajan säännöillä, Suomen työvoimasta olisi saanut potkut noin puolet. Yhtään mitään sikailuja tai virheitä puolustamatta, emme voi aina ratkaista asioita antamalla kaikille potkuja.

Jokainen urheilija on julkisuuden henkilö, joka on vastuussa teoistaan myös urheiluareenan ulkopuolella. Seurojen kumppaneilla on omat vastuullisuusohjelmansa ja paine myös sieltä seuraa kohtaan on kova. Itse asiassa jokainen jossakin vähänkään isommassa roolissa missä tahansa toimialalla toimiva henkilö on nykyisin julkisuuden henkilö viimeistään sillä hetkellä, jos tekee ison virheen. Suuntaus ei ole kaikilta osinkaan kovinkaan terve, virheen tehneitä ihmisiä kivitetään surutta ja monesti paineen alla tehdään hätiköity ratkaisu antamalla potkut, jotta oma toiminta saisi äkkiä rauhan.

Raskille potkut?

Moni vaatii nyt potkuja Raskille. Onko potkut mittasuhteeltaan oikea ratkaisu, mielestäni ei. Ainakin itse haluan elää maailmassa, jossa virhe annetaan anteeksi, niin kauan kun virhe ei ole peruuttamaton tai täytä vakavan rikoksen merkkejä. Rask on ollut idiootti, se on selvää. Rask ei ole mikään nuori voimiensa tunnossa oleva, ensimmäistä kertaa feimiä maistava nuorikko, hän on erittäin kokenut 34-vuotias aikuinen mies. Ja varsin usein tällainen tapahtuma ei ole ensimmäinen laatuaan, nyt siitä tuli vaan julkista. Jos työntekijä tarvitsee apua elämänhallintaansa, sitä tulee myös tarjota ja näin varmasti HIFK tekee.

Toisaalta taas jos pelaaja jatkaa, on mainehaitta myös seuralle pysyvä ja tulee vastaan joka käänteessä. Pelaajan oma ensimmäinen ulostulo oli nimittäin erittäin huono, se ei helpota tilannetta. Se oli anteeksipyyntö ilman anteeksipyyntöä ja sisälsi kaikki mahdolliset virheet. Tässä kohtaa myös HIFK saa nyt sapiskaa. Kertomus levisi netissä niin nopeasti jo paljon ennen Raskin antamia haastatteluita, että HIFK:n olisi pitänyt pystyä ohjeistamaan pelaajaansa olla vastaamatta median puheluihin. Ei Rask ole mikään viestinnän ammattilainen, hän on jääkiekkoilija. Kun kokenut toimittaja soittaa ja varmasti isoissa morganeissa pyörivä Rask vastaa puhelimeen, on siinä vain hopeaa jaossa. Tuossa tilanteessa et voi antaa yhtään ”jos jonkun tunteita loukkasin” -kommentteja, homma menee vaan pahemmaksi ja kivittäjät saavat lisää kiviä käyttöönsä. HIFK:n viestintä ja kriisinhallinta petti tässä tilanteessa täysin.

Ihmetyttää myös yksi seikka. Hääpari on ollut ensin yhteydessä HIFK:hon ja vasta sen jälkeen päättänyt julkaista tapahtumat. Jokin on mennyt kovin pieleen tuossakin tilanteessa ja keskustelussa. Jostain syystä HIFK:n puolelta ei onnistuttu sanomaan oikeita sanoja, esittää oikeita ratkaisuja ja hääpari on päättänyt läväistä koko sikailuepisodin julkiseksi.

Hääparia en syytä mistään, tietenkään, mutta ihmettelen toistakin asiaa. Jos minun hääjuhlieni jatkoilla meille varatussa paikassa pyörisi joku sekaisin oleva paidaton mies, hän pyörisi siellä noin sekunnin verran ja hänet ohjattaisiin ulos joko omasta tahdostaan tai vasten omaa tahtoon, niin myötä- kuin vastamäessä.

Mikä sitten olisi oikean mittainen ratkaisu ja sanktio?

Rask on pomminvarmasti isoissa morganeissa, etenkään kun hän ei varmasti oikeasti muista tapahtumia kovinkaan tarkkaan, niin sekaisin on tullut oltua. Morganit tai puolivillaiset anteeksipyynnöt eivät nyt vaan riitä. Jos olisin HIFK:n johdossa, kutsuisin hääparin ja Raskin samaan pöytään (ei sinne VIP-pöytään) ja kävisimme keskustelun tapahtumista. Haluaisin kuulla mitä hääpari itse toivoisi nyt tapahtuvan ja miten Rask haluaisi nyt itse toimia. Uskoisin, että kaikkia, myös kaikkia meitä ulkopuolisia opettava ratkaisu löytyisi nopeasti. Raskille muutaman ottelun seuran sisäisesti antama pelikielto, siitä koituva palkan menetys, mikrofoni suuhun median edessä ja todella vilpitön anteeksipyyntö tapahtumista. Hääparille ilmaiset kausarit handuun, HIFK:n faneja kun ovat. Potkut eivät ratkaise tässä tilanteessa yhtään mitään.

[kasinot ids=”6657″]