Suomalaisen jalkapallon ja ennen kaikkea Huuhkajien tekeminen on ollut valtakunnan eliittiä jo jonkin aikaa. EM-karsinnoissa kaksi kotimatsia hoitui maalisuhteella 8-0. Ja kyllä, Huuhkajat oli ohut ennakkosuosikki ekassa matsissa, jättisuosikki tokassa, mutta silti äärimmäisen tulokset olivat hienot, paljon maaliodottamia paremmat, itse asiassa noin tuplasti paremmat.
Kaksi loppuunmyytyä Olympiastadionin kotimatsia muutamaan päivään on sekin huima suoritus, etenkin kun juuri kukaan ei osannut nimetä vastustajista yhtään ketään. Aiemmin pitkälti vastustajat määrittelivät katsojamäärän, nykyään Huuhkajat määrittää sen ja myy itse liput. San Marino -matsiin lapsille suunnatut alle 10€ liput oli sekin nerokas veto, uusia elinikäisiä faneja saatiin jälleen roppakaupalla. Hyvin tehty!
Kritisoin Huuhkajien näyttävää somevideota useastakin kohtaa, se ei uponnut itselleni vaan keskittyi liialliseen toistoon sekä asiavirheisiin. Palautetta tuli puolesta ja vastaan, hyvä että tuli. Kolumnini luettavissa tästä. Kritiikki kuuluu olennaisena osana urheilukulttuuriin, se on itse asiassa osoitus siitä että kiinnostaa ja välittää, tätä ei vielä Suomessa tarpeeksi hyvin ymmärretä, etenkään pienemmissä lajeissa. Kritiikki koetaan loukkauksena eikä siitä osata ottaa mitään onkeen, Huuhkajien ja Palloliiton tapauksessa tilanne on toinen. Mukavanlaisella budjetilla operoivan Palloliiton somerykmentti havainnoi varmasti palautteita, tarvittaessa myös korjaa omaa tekemistään kuten kävi Tanska-twiitissä. Sekin on osoitus siitä, että ollaan oikealla tiellä.
Suomen maajoukkueen kannatusryhmällä, SMJK:lla, on myös iso osa nykyloistossa, määrätietoinen, organisoitu ja fanien itse johtama kannatusryhmä on nostanut tasoaan vuodesta toiseen. Tätä työtä ei voi olla arvostamatta, ei vaikka Montenegron vieraspelissä minulle suunnatut laulut / huudot eivät ihan suoraan tyylin oppikirjasta olleetkaan, rapatessa roiskuu, niin on käynyt itsellenikin ja usein. SMJK:lle ja futisväelle täytyy myös antaa lisätunnustusta viime vuosien ryhtiliikkeestä, jossa muiden lajien, etenkin Suomen ykköslajin jääkiekon dissaaminen on jätetty vähemmälle ja keskitytty enemmän omaan toimintaan. Samaa suuntaa toivoisi näkevän myös kotimaisten seurojen fanitoiminnassa, vähemmän rumaa, enemmän kaunista ja omaan toimintaan keskittyvää, se kasvattaa kulttuuria kuten SMJK on näyttänyt.
Huuhkajat kasvaa ja uskaltaa oppia. Huuhkajat hiffasi uudella videollaan myös sen mitä hallituksen liikuntaohjelma ei ja ymmärsi kiittää seuroja uudessa videossaan. Well done! Seurat ovat Suomen tärkein liikuttaja.
[aces-casinos-4 items_number=”3″ external_link=”1″ category=”” items_id=”2140,2029,1818″ game_id=”” order=”DESC” orderby=”rating” title=””]
Nousu ykköslajiksi – mahdollista vai utopiaa?
Osin hehkutus ja mittasuhteet ovat lähteneet laukalle, etenkin monilla toimittajilla. Pitkään jääkiekon alla rämpineet ovat päässeet purkamaan vuosikymmenien patoutumiaan, päässeet vihdoin ylistämään futista, mutta aivan liian usein jääkiekkoa alistamalla. Se ei ole kantava tie vaan kääntyy itseään vastaan. Jääkiekon ylipöhö ja nykysuuntaus ansaitsee kyllä kritiikkiä, mutta kaikelle on paikkansa ja aikansa.
Toisaalta toimittajien kiiman Huuhkajia kohtaan ymmärtää, toimittajista valtaosa on poliittisesti vasemmalla ja myös Huuhkajat sekä jalkapalloväki on huomattavasti enemmän vasemmalla kuin jääkiekko. Tässä yksi esimerkki oman kiiman laukasta, taitelijana Ylen Hinni Hirvonen. Kun ihan otsikotasolla väitetään kaikkien olevan kiinnostuneita, ollaan pahasti hakoteillä. Kaikki eivät ole kiinnostuneita ja halua mukaan, ei edes puolet, ei siellä päinkään. Huuhkajat voisi maksimaalisissa olosuhteissa kerätä kenties noin 1,5 miljoonaa ilmaiskatsojaa television ääreen, se on alle yksi kolmasosa suomalaisista. Maksavia tv-katsojia Huuhkajat pystyisi vastaavasti saamaan huomattavasti vähemmän, mutta ei se huonosti ole, päinvastoin.
Nyt pääsemmekin sitten siihen biiffiin, josta jalkapalloväki tykkää käyttää häshtägia #jalkapalloyhteiskunta, jota Suomi ei vielä missään nimessä ole. Suomi on yksi harvoista maista maailmassa, jossa jalkapallo ei ole valtakunnan ykköslaji, matka jääkiekon aseman saavuttamiseksi on edelleen jättimäinen.
Maajoukkueiden luomat ilmiöt ovat täysin irrallisia kotimaan pysyvästä suosiosta, maajoukkueessa pelaavat eivät pelaa kotimaan kentillä. Lisätietoja maajoukkueiden ja kotimaisten sarjojen yhteyksistä voivat antaa niin Huuhkajat, Susijengi kuin Lentisjengi. Kahden jälkimmäisen lajin kotimaiset ykköstuotteet uivat syvemmissä vesissä kuin koskaan, maajoukkueiden jatkuvasta menestyksestä huolimatta. Jääkiekko on edelleen ainoa laji, joka onnistui löytämään yhteyden maajoukkueen ja kotimaisen liigan välillä.
Urheilussa menestys syntyy pitkälti resursseilla eli rahalla. Suomalaiset ovat joka vuosi maailman kärjessä jääkiekossa ja NHL on täynnä suomalaisia. Siinä ei paljon EM-kisojen alkulohkosta jatkoonpääsy auta, etenkään niin kauan kuin kotimainen futis ei kiinnosta tarpeeksi. Ja tämäkään ei ole jääkiekon globaalin pienuuden vika. Suomi voi olla jääkiekossa maailmanmestari joka vuosi, jalkapallossa ei koskaan. NHL on täynnä suomalaisia, Mestarien Liigassa ei ole ketään, SM-Liiga kiinnostaa, Veikkausliiga ei. Täysin menestyshullun kansan keskellä näillä oddseilla ykköslajiksi nouseminen on melko haastavaa.
Olennaisinta kulttuurin kasvussa on pystyykö futis nostamaan Veikkausliigan ja Ykkösen suosiota todella merkittävästi. Jos pystyy, voi se päästä seuraavan kymmenen vuoden aikana lähelle jääkiekkoa mutta ei ohi. Jos ei pysty, ilmiö pysyy maajoukkueen pelien ympärillä eikä näy arjessa juurikaan.
Yksi olennainen resurssien isojako tullaan näkemään parin vuoden päästä, kun rahapelialan monopoli vihdoin kaatuu ja myös Suomeen syntyy (viimeisenä EU-maana) pelialan lisenssimarkkina kansainvälisten toimijoiden johdolla. Tässä kisassa pärjääminen on enemmän kuin tärkeää minkä tahansa lajin kasvun ja aseman kannalta, uutta osaamisperusteista rahaa on nimittäin luvassa satoja miljoonia ja ne suuntautuvat ennen muuta urheiluun ja mediaan. Nykyisellään jääkiekko veisi koko potista jopa noin puolet, kahden vuoden päästä tilanne on kenties erilainen.
Olen itse työskennellyt kansainvälisellä pelialalla yli 15 vuotta, taistellut suomalaista urheilua tuhonnutta Veikkauksen monopolia vastaan koko ajan, joten tunnistan luvut ja markkinan suhteellisen hyvin. Autan parhaillaan useita eri tahoja valmistautumaan tulevaan jättimarkkinaan ja veikkaan, että jalkapallo saattaa olla tässäkin yksi suurimmista voittajista. Jos näin käy, on jalkapallolla oikeasti realistinen mahdollisuus olla joskus Suomen ykköslaji.
