Valavuori: Koriksen mediapeli sakkaa – ylikoulutetut laji-ihmiset alisuorittavat – missä se 80% päätuote luuraa?

Taloudellisesti ajatellen tämäkin kolumni on ajanhukkaa, kuten oli koko pitkään kestänyt korisurani monissa eri rooleissa. Korikseen meni kaikki rahat ja aika, siinä samalla myös oma taloudellinen kivijalka sortui ja seuraukset olivat tunnetun kohtalokkaat. Silti, en vaihtaisi päivääkään pois, koriksen ja urheilun parissa lähes aina ilmaiseksi työskentely loi pohjan ja suhteet ympäri maailmaa, frendejä ja yhteisiä tarinoita on joka puolella, asioita, joita ei isolla pinkallakaan saa.

Tuli onnistuttua näyttävästi, tuli epäonnistuttua näyttävästi, sellaista se yrittäminen on. Joka päivä lyötiin ihan kaikki likoon. Jos et uskalla epäonnistua, et tule koskaan onnistumaankaan. Julkinen epäonnistuminen on apaut paras testi, johon voit joutua. Kun kaikki menee päin helvettiä näet ketkä oikeasti seisovat rinnallasi, keneltä tulee silloin viestejä kun tukea oikeasti tarvitaan. Et sä menestyksen hetkellä mitään viestejä tai taputuksia tarvitse, kyllä sä itse tiedät et nyt meni kaikki putkeen.

Mukavuus ja hyvinvointi edellä

Valtaosa koriksen harrastajista ja katsojista tulee pääkaupunkiseudun alueelta, suurimman osan yhteiskunnallinen asema on vähintääkin hyvä ja arki on kyllästytetty mukavuuksista, ihan omista ansioista toki. Kasvattajaseurani Tapiolan Honka on tästä loistava esimerkki, lapset lipuvatn treeneihin vanhempien katumaastureilla, treenien välissä vanhemmat käyvät Stockan herkussa, joku käy ehkä laskemassa veneensä Haukilahden satamaan. Upea kasvattajaseurani muistuttaakin monilta osin enemmän pursiseuraa kuin huippu-urheiluseuraa, eikä siinäkään ole mitään vikaa. Honka kasvattaa upeita juniorimestaruuksilla kyllästettyjä ihmisiä yhteiskuntaan ja urheilu-ura on jopa toissijainen asia, elämässä on paljon muutakin. Tässä myös muutama syy miksi Espoon huippu-urheilukulttuurin luomisessa on niin moni usean lajin yrittäjä epäonnistunut, maaperä onnistumiselle on äärimmäisen haastava.

Landella tunneside muodostuu helpommin – väestöpohja isona haasteena

Biisonien menestysvuosina oli helppoa ymmärtää, että pienemmälle paikkakunnalle urheilukulttuurin luominen on merkittävästi helpompaa kuin isoon kaupunkiin. Ihmisiltä puuttuu purjehdusveneet, rapukekkerit ja raha, jolloin pienetkin asiat nousevat arjessa erittäin merkittäviksi. Ylpeys ja samaistuminen oman kylän jengiin on myös sekin aivan toisella tasolla kuin pääkaupunkiseudulla. Ei me saatu Hongan supervuosinakaan koskaan 700 fania lähtemään vieraspeliin kuten Loimaalla saatiin. Loimaan ja Biisonien hasteeksi koitui aivan liian pieni populaatio, markkina huippujengin ja -kulttuurin pysyvälle ylläpidolle oli yksinkertaisesti liian pieni. Tehtiin me toki myös helkkaristi virheitä, muistot ovat silti vuosi vuodelta parempia. Tästä onkin sujuvaa siirtyä Kauhajoelle, jossa on ensimmäistä kertaa onnistuttu siinä mistä kaikki ovat haaveilleet.

Kauhajoen Karhubasket näyttää suuntaa

Karhubasketin upea tiimi on onnistunut siinä missä me kaikki muut olemme yrittäneet onnistua, pysyvän merkityksellisyyden luomisessa, joka kääntyy vähitellen myös ihan oikeaksi bisnekseksi. Salossa ja Joensuussa ollaan oltu lähellä, mutta viimeiset napsut puuttuvat ainakin toistaiseksi. Kaiken keskiössä toimii uusi IKH Areena, joka luo ensimmäistä kertaa suomalaisessa korishistoriassa mahdollisuudet tehdä ottelutapahtumista voitollinen. Kauhajoki ja Pohjanmaa on myös talousalueena tarpeeksi suuri, koris ei tarvitse 5000 katsojaa per matsi, mutta vähintään 1000-1500 maksavaa katsojaa per ottelu se tarvitsee, jotta omistajat eivät joudu jokaisen kauden jälkeen kaivamaan kuvettaan. Karhubasket pystyy tienaamaan ottelutapahtumillaan kun samaan aikaan monille muille seuroille ottelut eli päätuote on lähinnä kuluerä. Kuulemani mukaan Karhubasket meinaa jopa tuplata budjettinsa kahteen miljoonaan euroon, joka tarkoittaa käytännössä sitä että Karhubasketista tulee suomikoriksen HJK.

Samaan aikaan ensimmäistä mestaruuttaan jahtaava Helsinki Seagulls on omistajaperhe Kulvikien johdolla tehnyt lähes kaiken mahdollisen, joka Helsingissä on tehtävissä. Kun joukkue pelaa museota muistuttavassa Kisahallissa, jossa istumapaikkoja on myynnissä alle tuhat, et sä siinä mitään bisnestä pysty luomaan. Kulvikit ovat nyt seuran kymmenen vuoden historian aikana survoneet kassaan vähintään 3-4 miljoonaa omaa rahaansa eikä loppua näy ilman kunnon olosuhteita. Samalla täytyy todeta, että Seagulls on upeasta työstään huolimatta epäonnistunut fanikulttuurin luomisessa lähes totaalisesti. Kun seurahistorian ensimmäisiin finaaleihin ei saada edes yhtä täyttä fanibussia, ollaan lämpimässä ofiisissa vedetty vihkoon oikein huolella. Itse ehdotin Kulvikeille (jotka muuten ovat aivan mahtavia ihmisiä) jo 10 vuotta sitten HIFK:n brändin alle menoa ja olen toistanut saman ehdotuksen joka vuosi, nyt toki tulisi myös Jokerit kyseeseen. Kun mitään omia juuria tai junioritoimintaa ei ole, on pk-seudulle merkittävän urheilubrändi synnyttäminen käytännön mahdotonta. Kun taas menemällä ison brändin alle mahdollisuudet moninkertaistuvat, katsojaa vaikka Saksaan, jossa Bayern Munchenin koris nostettiin ö-divarista Euroopan huipulle 100% jalkapallon avulla.

Onko korisihminen liian älykäs vai sittenkin liian tyhmä – miksi koris ei näy mediassa enempää?

Kotimainen koris on viime vuosina hengittänyt lähes täysin Susijengin kautta mitä tulee medialukuihin, Korisliigasta ei tiedä kukaan yhtään mitään ja jos Koripalloliitto paljastaisi vaikkapa Ruudun katsojaluvut, niitä ei moni uskoisi, niin karmealla tasolla ne ovat. 95% suomalaista ei osaa nimetä yhtäkään Korisliiga-pelaajaa, moni saattaa sanoa edelleen Kari-Pekka Klinga. Samaan aikaan Koripalloliitto on jo vuosia toistanut mantraa, jossa Korisliiga on kuulemma päätuote 80% vuodesta, no ei perkele todellakaan ole, ei ole edes 8% vuodesta.

Korisliigan brändin syväsukelluksesta ei tule kuitenkaan syyttää liikaa liittoa, liigaseurat ovan asiasta paljon suuremmassa vastuussa. Liigaa ei ole johtanut kukaan vuosiin, liigaa, joka tarvitsisi samanlaisen diktaattorin kuin Henrik Dettmann on ollut Susijengille ja maajoukkuetoiminnalle. Punaisena ristinä ja puuhastelujengien ehdoilla toiminen ei johda yhtään mihinkään, jonkun pitää ottaa valta ja vastuu vihdoin käsiinsä. Kun puhun liigasta puhun samalla myös naisten liigasta, naisten liigassa on vähintääkin samanlainen upside kuin naisten Superpesiksessä, jota voi ihan hyvällä syyllä kutsua huippu-urheilutuotteeksi. Karhubasket on se, jonka tulisi ottaa valta käsiinsä ja kertoa miten tulevina vuosina edetään ja mihin suuntaan. Karhubasket ei toki tarvitse muita yhtään mihinkään, he ovat omalla maallaan niin kuninkaita, että yleisöä, kumppaneita ja rahavirtaa riittää kyllä vuosiksi eteenpäin. Pelto kuluu, mutta ei lopu.

Tämän ujon alustuksen jälkeen itse biiffiin, miksi koris ei näy mediassa lähes yhtään? Siksi koska juuri ketään ei saatana kiinnosta? Korisliigan tv-kommentaattori Sami Toiviainen totesi viidennessä finaalilähetyksessä, että Rene Rougeausta olisi tullut koko Helsingin suosituin ihminen, jos mestaruusheitto olisi uponnut. 99% stadilaisista ei ole koskaan kuullutkaan miehestä, veikkaisivat ranskalaiseksi runoilijaksi, jos joku gallup pidettäisiiin. Toiviaisen kommentin käsitin erinomaiseksi sarkasmiksi.

Ja miksi ei kiinnosta? Koska korisväki on ollut aivan liian hiljaa, omaa osaamista, supertervettä lajiympäristöä ja kasvuympäristöä ei ole osattu markkinoida tarpeeksi voimakkaasti, uskallus, rohkeus ja tarinat ovat loistaneet poissaolollaan jo vuosia. Ei jumalauta lööpin lööppiä! Perusarjessa omien asioiden piilottelu on usein varsin fiksu valinta, huomiobisneksessä asioiden jatkuva esille tuominen on koko pelin elinehto. Mitään uutta eikä edes vanhaakaan ole Korisliigan seurojen viestinnässä ja markkinoinnissa näkynyt, ei sitten mitään. Paikka mediassa, etenkin kaupallisessa mediassa, se on ihan itse ansaittava. Tasa-arvo ei kuulu mediapeliinkään miltään osin.

Useiden seurojen takana on erittäinkin näkyviä ihmisiä, missä teidät ulostulot, kannanotot ja väittelyt ovat? Ei se perkele riitä, että laitat kerran kuussa kivan videon tai selfien someen, sun pitää elää ja hengittää sitä seuraa 24/7, miettiä joka jumalan hetki miten voitat huomion, minkä tarinan seuraavaksi luot, miten kehität urheiluun kuuluvaa vastakkainasettelua etkä ole siellä väsyneen jonon jatkeena kertomassa kuinka kivasti kaveri (vastustaja) tänään pelasi. Jos sä et itse tuo jatkuvasti esille sinulle tärkeää asiaa, jopa bisnestä, miten sä voit kuvitella että siitä muodostuisi jollekin muulle tärkeä? Puhukaa, kirjoittakaa, huutakaa, ottakaa kantaa, uskaltakaa olla eri mieltä, julkisesti!

Kiinnostavuuden nostamisessa tulokset ovat tärkeitä, paskasakkia ei jaksa seurata kukaan kovin pitkään. Samaan hengenvetoon täytyy todeta ettei myöskään mestaruuksien voittaminen johda mihinkään kestävään, sillä Pantteripatsaalla kun ei makseta yhtään laskua, ei edes kaupan kassalla. Kokemusta on… Myöskään pelkästä pelistä tai taktiikasta puhuminen ei kiinnosta yhtään ketään, kyllä niitä koreja tulee, joskus enemmän, joskus vähemmän, sellainen se koripallopelin luonne on. Kestävän huippu-urheilukulttuurin luominen perustuu paikallisuuteen ja ennen kaikkea erittän voimakkaaseen tunnesiteeseen, pelin henki on me vastaan muut. Tämä strategia tuottaa myös vihaajia, joka on parasta mitä voit huomiobisneksessä synnyttää. Vihaajat markkinoivat sinua 24/7 ja vieläpä ihan ilmaiseksi, samalla vihaajat tuovat sinulle uusia faneja, joita vituttaa vihaajat. Jos tämä tuottaa sinulle vaikeuksia olet väärällä alalla, joko liian älykäs, liian mukavuudenhaluinen tai liian tyhmä.

Tämä kaikki sanoneena suomalaiskoriksen, etenkin Korisliigan kiinnostuksen kasvu on muutamien avainhenkilöiden käsissä. Tämän hetkisestä markkinasta paras osaaminen löytyy Kauhajoelta, Joensuusta ja Helsingistä. Ottakaa se valta käsiinne, tehkää tarvittavan kovia, rohkeita toimenpiteitä vaikka ne eivät muita miellyttäisikään. Nimittäin ilman teitä koko Korisliiga kuolee sukupuuttoon.

Ja koko korisväelle: jakakaa koriksen ilosanomaa kaikissa käytettävissä olevissa kanavissa, olkaa ylpeitä tästä niin kovin hienosta lajista, jossa virheen joutuu tunnustamaan julkisesti nostamalla käden pystyyn virheen merkiksi. Kun paljon heittää, niin aika usein heittää myös huolella ohi. Mitä sitten!

Ps. Tampereen Pyrintö on edelleen perseestä, nyt ja AINA.

[aces-casinos-4 items_number=”3″ external_link=”1″ category=”” items_id=”2140,2029,1818″ game_id=”” order=”DESC” orderby=”rating” title=””]

Scroll to Top
KATSO KASINOBONUKSET