Hohhoijaa. Viimeinen sammuttaa hallista valot. Suorastaan hävetti katsoa näin antautuvaa ja alistuvaa maajoukkuetta. Ei ollut tietoakaan siitä taistelevasta kollektiivista, johon Susijengin koko perusta on rakennettu. Jotain isoa on mennyt Japanissa todella pieleen myös kentän ulkopuolella ja alla käyn läpi mitä.
Voita unelmien kisamatka Miamiin katsomaan Messiä & Tayloria! Tästä kisaan mukaan!
[aces-casinos-4 items_number=”3″ external_link=”1″ category=”” items_id=”1902″ game_id=”” order=”DESC” orderby=”rating” title=””]
Käydään nyt ensin pelilliset asiat läpi. Jo pitkään oli täysin selvää ettei Suomen takakentän taso tule riittämään MM-kisoissa, ei vaikka mitä yritetään. Tämä ei ole jälkiviisautta, tämä on se faktinen tilanne tällä hetkellä. Koposet ja Rannikot ovat muisto vain. Susijengin perusta on joukkuekollektiivissa, kokoonpanossa on aivan liikaa suhareita, yksin yrittäjiä, joiden taito ei yksinkertaisesti riitä ja laitetaan lottopalloja ilmaan. Se on toki osa kasvua, ei ollut millään tavoin edes realistista puhua jatkopaikasta MM-lohkossa, joka oli yksi kisojen kovimmista. Lauri Markkanen teki mitä pystyi keskellä kahden tai jopa kolmen miehen hakkavaa vartiointia, eikä Laurikaan pystynyt kisoissa parhaimpaansa. Jos Susijengi oli pitkään Laurille se mahdollisuus loistaa ja luoda itseluottamusta, tätä nykyä Susijengi on Laurille enemmänkin uhka koska joukkueen muu taso on pudonnut niin pahasti.
Susijengin kokoonpano on muuttunut upeista vuosi sitten pelatuista EM-kisoista tasan kolmen pelaajan verran. Ulkona ovat Koponen, Huff ja Palmi, tilalla ovat Nkamhoua, Grandison ja Murphy. Siinä ovat tasan ne kaikki muuttujat vuodessa, samaan aikaa muusta yhdeksiköstä olisi pitänyt tulla kaiken järjen mukaan parempia vuoden aikana.
Samalla tietynlainen kupla puhkesi. Susijengi on tällä hetkellä täysin yhden hevosen, Lauri Markkasen varassa oleva joukkue. Jos Lauri ei tee 30-40 pinnaa per matsi emme voi voittaa juuri ketään. Eli vastoin kaikkea sitä miten ja miksi Susijengi on niin pitkään pärjännyt, joukkueena. Ilman Markkasta Susijengi olisi hävinnyt kaikki matsit 10-20 pinnaa enemmän. Paljon lähinnä itse hehkutettu HBA ja yliopistoreitti ei ole johtanut yhtään mihinkään, ei mihinkään. Suomalainen seuratyö on täysin unohdettu, jopa Koripalloliiton toimesta halveksittu. Tämä tilanne on häpeällinen.
Mitä hemmettiä Utah Jazzin johtoporras tekee Suomen valmistavissa harjoituksissa?
Vielä kun joku osais kertoa mulle mitä Utah Jazzin päävalmentaja ja GM pyörii Susijengin MM-kisatreeneissä ennen kisojen tärkeintä peliä Japania vastaan? Kenen idea tämä oli, kuka tämän on hyväksynyt? Tämä on vastoin kaikkea sitä, johon Susijengin menestys ja joukkuekollektiivi on rakennettu. Vai pyörikö siellä myös muiden pelaajien seurajoukkuevalmentajat ”tutustumassa” toimintaan kesken MM-kisojen? Ei saatana soikoon. Ei sinne treeneihin tule yksikään joukkueeseen kuulumaton pällistelemään kentän laidalle kesken MM-kisojen. Ja oliko sattumaa, että kaiken tämän jälkeen kisojen tärkein peli vedettiin oikein huolella vihkoon ja menetettiin 18 pisteen johtoasema? Sorry, en usko sattumiin.
Seurasin täällä Espanjassa kolmen maajoukkueen valmistautumista MM-kisoihin. Viereissä hallissa kisoihin valmistautuivat USA, Espanja tai Slovenia. Tai seurasin ja seurasin, ei sinne halliin päässyt yksikään joukkueen ulkopuolinen. Hallin edessä oli jatkuva 4-8 miehen konekivääri-vartiointi ja ainoastaa vahtimestari sai mennä sisään sytyttämään valot ja tulla heti ulos.
Ai niin. Pelaajat kuulemma asuu tätä nykyä omissa huoneissaan, ei enää kahden hengen huoneissa. Onhan sekin tapa saada kemiat kohdalleen… Ei järjen hiventä.
Päästäiskö muuten joku futismaajoukkue pelaajien seurajoukkuevalmentajia ja seurajohtoa pyörimään treeneihin kesken MM-kisojen? Käsittääkseni näissä MM-kisoissa on kuitenkin tarkoitus voittaa matseja ja edetä pelaamaan vaikkapa USA:ta vastaan. Ja sitten siellä pyörii amerikkalaisia koutseja meidän treeneissä katsomassa miten heidän pelaajillaan sujuu. Käykööt perkele matseissa ja vaikka syömässä sopivissa väleissä pelaajien kanssa, mutta heillä ei pitäisi olla mitään asiaa lähellekään Suomen joukkueen tapahtumia. Tämä on Suomen maajoukkue, ei mikään Utah Jazzin leikkikenttä.
Susijengi on lyhyessä ajassa menettänyt sen tärkeimmän perustan, oman työnsä arvostamisen ja olennaiseen keskittymisen. Kisoihin valmistautuminen oli täynnä jos jonkinlaista kissanristiäistä, elokuvien ensi-iltoja, kirjan julkistuksia, dokumentteja ja lässyn lää. Kentän ulkopuolisia ärsykkeitä on aivan liikaa ja se näkyi jokaisessa hetkessä. Toki yhtään ehjää valmistavaa peliä ei päästy pelaamaan johtuen loukkaantumisista, siitä ohut synninpäästö. Silti, Susijengin MM-kisasaldo on 62 pistettä pakkasella kolmen matsin jälkeen. Sitä on vaikea selittää millään. Susijengi on MM-kisojen suurin alisuoriutuja, se on fakta, ellei sitten Ranska kyykkää vielä Libanonille.
Sorry, mä en pystynyt katsomaan tätä viimeistä matsia edes loppuun. Tämä ei ole se Susijengi, josta voi olla ylpeä viimeiseen sekuntiin asti. Ai niin. Tiedän, että tämä teksti saattaa satuttaa koripalloystäviäni, joku saattaa jopa poistaa numeroni puhelimestaan tai lopettaa yhteydenpidon. En silti pyydä sanaakaan tästä ulostulosta anteeksi, paitsi kirosanat. Vittu että vituttaa. Sorry kirosanoista.
