Valavuori: ”Susijengin esitystä voi kuvailla yhdellä sanalla: Katastrofi!

Ylivoimaisena ennakkosuosikkina Japania vastaan MM-matsiin lähtenyt Susijengi suli täysin ja antoi ottelun pois käsistään. Syitä tähän on monia, pohdin niitä alla. Samalla pohdin Lauri Markkasen tulevaisuutta Susijengissä, Markkasella on nykyisen joukkueen tasossa kädet täysin sidottuina ja enemmän uhkia kuin mahdollisuuksia.

Ottelun aloitus oli katastrofi, kuten myös ottelun lopetus. Siinä välissä löydettiin susijengimäistä kurinalaisuutta ja noudatettiin joukkuekonseptia. 20 min sovittu toteutus ei kuitenkaan näissä karkeloissa voittoon riitä, ei edes päätä lyhyempiä japanilaisia vastaan. Kaikki se mihin Susijengin nousu on perustunut, kaikki se on kadotettu edellisen suurpelaaja–ikäluokan jäätyä pois. Joukkuekollektiivista ei ole tietoakaan ja jostain syystä joukkueeseen on valittu konseptiin sopimattomia pelaajia, takamiesosasto on kokemattomin ja luonnollisesti samalla heikoin vuosikymmeniin.

Huffin ja Koiviston kaltaisten joukkuepelaajien puute on huutava. Kumpikaan heistä ei ollut yksi parhaista yksilöistä, molemmat toteuttivat aina kurinalaisesti joukkuekonseptia, joka on tärkein edellytys Suomen kokoisen maan mahdollisuuksissa pärjätä maailman toiseksi suurimmassa lajissa. Samaan laariin kuuluvat nimet kuten Kotti, Junnu Lee, Muurinen ja moni muu.

Isoin puute on kv-tason pelinrakentajissa. Koposen ja Rannikon tuoma nerokkuus ja rauhallisuus on muisto vain, tämä heijastuu eniten myös Markkaseen, joka voidaan huoletta vartioida ja hakata jopa kolmen vastustajan voimalla. Mistä syystä Suomi ja esimerkiksi paljon hehkutettu HBA ei ole pystynyt tuottamaan pelinrakentajia, siinä on paljon mietittävää. Mistä syystä lähes kaikki jenkkiyliopiston loppuun asti käyvät pelaajat enemmänkin taantuvat siellä kuin kehittyvät? Rannikko, Koponen, Salin… yksikään heistä ei mennyt yliopistoon vaan liittyi jo teini-iässä miesten joukkueeseen Suomessa, jossa tuli vastuuta. Siitä uusin portain Eurooppaan ja lopputuloksen tiedämme kaikki. Kun tätä paljon kehuttua HBA-konseptia ja sen tuomia pelaajia oikeasti tarkastelee faktojen ja tulosten valossa, niin ei hyvältä näytä. Suomesta jenkkiyliopistoon lähteneiden, sen loppuun asti käyneiden ja siellä kovan kv-tason pelaajiksi kehittyneiden lista on tässä: Hanno Möttölä yli 20 vuotta sitten.

Seurojen tekemä työ on lähes täysin sivuutettu Koripalloliiton ofiisissa. Tiedote toiseensa perään hehkutetaan omia konsepteja, josta kaiken perustyön tekevä seuraväki ei ole kovinkaan riemastunut. Mihin niitä uusia pelaajia tulee, jos ei seuroihin?

Mitä ajattelen Lauri Markkasen tilanteesta? Siitä enemmän alla.

Voita unelmien kisamatka Miamiin katsomaan Messiä & Tayloria! Tästä kisaan mukaan!

[aces-casinos-4 items_number=”3″ external_link=”1″ category=”” items_id=”1902″ game_id=”” order=”DESC” orderby=”rating” title=””]

Lauri Markkaselle Susijengi on tällä hetkellä enemmän uhka kuin mahdollisuus. Vielä vuosi sitten se oli suuri mahdollisuus kehittyä pelaajana ja saada NBA-supertähteyteen vaadittua itseluottamusta. Niin myös Markkanen teki ja nousi EM-kisojen kautta NBA:n supertähdeksi, All Star -pelaajaksi. Tästä kuuluu kunnia myös Susijengin johdolle, Laurin annettiin loistaa ja johtaa. Tällöin kuitenkin Markkasen ympärillä oli selkeästi laadukkaampia pelaajia, eikä suomalaisjätti joutunut täysin kohtuuttoman taakan kantajaksi.

Tällä hetkellä Markkasen taakka Susijengissä on kohtuuton, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Yhtään enempää Markkanen ei voi enää tehdä. Markkasta hakataan jokaisessa pelissä kuin vierasta sikaa ja loukkaantumisriski on kasvanut moninkertaiseksi. Samalla Markkanen on piakkoin signaamassa koko uransa tärkeintä sopimusta, todennäköisesti yli 100 miljoonan sopimusta. Markkasen ajatusmaailman tuntien mies itse haluaisi olla varmasti uskollinen isänmaalleen, kuten hän näytti myös armeijan käymällä. Mutta kuinka järkevää se on ja millä hinnalla, se päätös Laurin pitää pystyä ihan itse tekemään.

Tämäkään kirjoitus ei varmasti kirvoita aplodeja tai ansiomerkkien postittamista Koripalloliiton lämpimässä ofiisissa, mutta sanon asiat aina kuten ne näen ja koen. Se on ainoa kestävä tapa toimia, oli sitten kyse tärkeistä ystävistä tai muista tärkeistä asioista, piti siitä joku tai ei. Lienee sanomattakin selvää, että suomalainen koripallo ja Susijengi on ollut itselleni aina äärimmäisen tärkeä ja rakas asia.