Tässä sitä nyt ollaan, Suomen olympiajoukkueen suurin puheenaihe on 13-vuotias lapsi, jonka suurin osa Suomen kansasta haluaisi nyt omia Suomelle, ”Meidän Heili”!!! Ensinnäkin lasten paikka ei ole olympialaisissa, lasten paikka on lasten olympialaisissa, jossa alaikäraja on 15 vuotta, alaikäraja. Tilanne on hyvin eriskummallinen, jopa sairas. Yksi maailman suurimmista ja korruptoituneimmista urheilujärjestöistä, KOK, on valjastanut lapset asemansa pönkittämiseen. Taloudellisesti ajatellen liike tiktok-kansan tavoittamisesta on nerokas, kaikin muun tavoin se on täysin pimeä. Mutta asia on nyt näin ja sen kanssa on hyvä oppia elämään, maailma muuttuu ja meidän boomereiden pitää osata muuttua sen mukana. Olympialaisissa tullaan jatkossakin näkemään lajeja, jotka kiinnostavat massoja ja tuovat paljon huomiota sekä rahaa, moni perinnelaji on sukupuuttoon kuoleva.
Vanhempien rooli
Lähes jokaisen yksilöurheilijan taustalla on jollain tapaa erikoiset ja todella tavoitteelliset vanhemmat… Joku pitää toimintaa täysin hulluna, joku toinen arvostaa. Tiger, Williamsit, Ingebritsenit, Duplantis, Sievinen, Palander… lista on loputon. Sirviön kohdalla ei kuitenkaan puhuta vielä huippu-urheilijasta, ei sinne päinkään, mutta sinne ollaan matkalla. Neljä vuotta lajia harrastanut lapsi ei ole huippu-urheilija, hän on lapsi, joka tavoittelee unelmiaan.
Sirviön vanhemmat, Fredu ja Anni, ovat selvästi omien polkujensa erikoistallaajia, internet kertoo tämän oikeinkin selvästi. On selvää, että vanhempien rooli on tässäkin tapauksessa suuri ja jokainen vanhempi on oikeutettu valitsemaan perheensä reitit juuri kuten itse parhaaksi näkee. Kun astut omasta valinnastasi julkisuuteen, jossa lapsesi on keskiössä, tilanne muodostuukin sitten jo täysin erilaiseksi. Käyn seuraavassa läpi isän lausunnot.
Isä on nyt kertonut medialle kuinka hänen lapsensa on ”Suomen urheilun kirkkain tähti” ja ”Suomen paras urheilija”. No ei ole, vaikka isästä siltä saa tuntuakin. 13-vuotias lapsi ei ole Suomen paras urheilija, ei edes tuhannen parhaan joukossa, eikä pidäkään olla. Neljä vuotta lajia harrastanut todella taitava lapsi on ennen kaikkea lapsi, jolle urheilu on rakas harrastus, tässä tapauksessa jopa elämäntapa. Samaan aikaan kyseisestä ikäluokasta löytyy lapsia, joilla on harjoittelua takana tuhansia tunteja enemmän, otetaan sitten lähes minkä tahansa lajin 13-vuotiaiden kärki vertailuun. Jos 13-vuotiaan on mahdollista olla yksi lajinsa maailman parhaista näin lyhyen harjoittelun jälkeen, kyseisen lajin taso ei ole kovinkaan kummoinen ja se on mahdollisimman kaukana huippu-urheilusta. Pidän tätä itse asiassa oikeinkin terveenä suuntauksena, jos vertailukohdaksi otetaan vaikka lapsitähtiä tuottanut voimistelu. Kyseinen laji ei kovinkaan terve ja lapsitähtien lieveilmiöt ovat olleet melko surullista luettavaa.
Isä kertoi medialle kuinka he ovat perheenä vastanneet kaikista lapsen harrastukseen liittyvistä kustannuksista ja kuinka Olympiakomitea ei ole ottanut heitä huomioon. Ja jos Suomen olympiakomitea ei huomioi lasta paremmin, on uhkana vaihtaa lapsi Australian lipun alle tulevaisuudessa. Ikävä kyllä vanhempien tehtävänä on maksaa lasten harrastukset, ei Olympiakomitean. Jos valtio tai Olympiakomitea lähtisi sekaantumaan lasten sponsorointiin, se olisi tuhon tie, Suomesta kun löytyy satoja oman ikäluokkansa kärkiä kymmenistä eri lajeista. Sitä paitsi olympiakomitea on tukenut Sirviön valmentajaa noin 15.000€ summalla, pidän tätäkin varsin kyseenalaisena toimintana. Eikä olympialaiset ole mikään urheilun yksinäinen pyhättö, päinvastoin, modernin huippu-urheilun kentät löytyvät jostain ihan muualta kuin olympialaisista.
Kaikki tämä sanoneena minä pidän Sirviön vanhemmista monin tavoin, jopa ihailen, vaikka en heitä mitenkään tunne. Yhtäkkinen julkisuus on vaikeaa hallita ja suusta pääsee sammakoita, tiedän tämän omasta kokemuksestani varsin hyvin. Ja pääsee niitä sammakoita myöhemminkin, ainakin omalla kohdallani. Arvostan suuresti ihmisiä, jotka ovat valmiina lyömään all in, nimittäin sitä se menestyminen vaatii, oli ala sitten mikä tahansa. Ja niin kauan kun tämä tavoitteellinen toiminta on se mitä lapsi eniten rakastaa, siinä ei ole yhtään mitään väärää, päinvastoin. Suomalaiseen tapaa kuuluu hyssytellä kaikkea, ei uskalleta kertoa tavoitteita ääneen koska pelätään epäonnistumisen mahdollisuutta ja mietitään mitä joku tarralenkkareiden kiinnitysjärjestelmän kanssa taisteleva pihatonttu mahtaa tästäkin ajatella.
Skeittaus vs. moukari?
Myönnetään nyt heti kärkeen, että en ymmärrä tarpeeksi skeittauksen dna:sta, monen muun lajin vaatimustasoista ja reiteistä ymmärrykseni on vähintääkin kohtuullinen. Skeittaus, kuten vaikkapa lumilautailu ovat monin tavoin todella terveitä lajeja, joissa yhteisöllisyys ja toisten kannustaminen määrittää enemmän kuin henkilökohtainen menestys. Suorastaan rakastan seurata miten iloisia näiden lajien kilpailijat ovat toisten menestyksestä, kateus ja kyynisyys on täysin poissa. Tästä voisi ottaa esimerkkiä myös suomalaiseen yhteiskuntaan, toisen menestys ei ole koskaan sinulta pois, päinvastoin, se antaa sinullekin mahdollisuuden menestyä.
Vaikka itse olen suht old school, yritän kehittää ymmärrystäni skeittauksesta ja sen merkityksestä ennen kaikkea nuorille. Urheilun esikuvilla on valtaisa merkitys kansan liikuttamiseen, tässä kohtaa skeittaus voittaa moukarin 100-0. Vaikka Suomeen olisi tullut olympialaisten kolmoisvoitto moukarissa, tyhjänä pönöttävät moukarihäkit olisivat edelleen tyhjinä, emme näkisi suomalaistyttöjen koulurepuista roikkuvia moukareita. Kun taas Heili Sirviön skeittaus on jo nyt innoittanut varmasti paljon nuoria lajin pariin, puhumattakaan jos Los Angelesin olympialaisissa 2028 silloin 17-vuotias Heili taiteilisi itsensä olympiavoittajaksi, merkitys olisi massiivinen. Liikkumattomuus maksaa Suomelle miljardeja per vuosi, tämän pommin purkaminen tulisi olla myös yksi huippu-urheiluväen tavoitteista.
Suomi vai Australia?
Heili ja perhe ovat isojen valintojen edessä, edustaako jatkossa Suomea vai Australiaa? Jos perheen ja ennen kaikkea lapsen tavoitteena on olla maailman paras skeittari, valinnan tulisi olla kerta kerrasta Australia. Lajinsa parhaaksi tuleminen vaatii parhaiden kanssa toimimista, maksimaalisen hyvää päivittäisvastetta ja kilpailua, Suomessa ei näitä olosuhteita tai osaamista kovinkaan monessa lajissa ole tarjolla. Ja jos Heilin omaa brändiä miettii (koko lause tuntuu hullulta kun kyse on lapsesta….), niin Australia tarjoaa paljon isommat työkalut tulevaisuuteen. Los Angeles 2028, urheilun ja viihteen mekka tarjoaa kaikkien aikojen parhaan näyttämön skeittaukselle, jos siellä onnistuu, voi vähän isommankin talon seinät tapetoida pelkillä seteleillä.
Jos Fredu ja Anni satutte tämän lukemaan, toivon teille paljon onnea ja hyviä valintoja tulevaan. Olette perheenä ison äärellä ja saavuttaneet jo nyt jotain, josta moni ei ole edes uskaltanut unelmoida. Laitan loppuun vielä videon Serena ja Venus Williamsin isän reaktiosta lapsen haastatteluun, katsokaa se.
